Jan Erola, Nordic Defence Review
”Operatiivisella tasolla Ukraina käy kulutussotaa”, toteaa Patrian strategisista ohjelmista vastaava johtaja Kari Renko. ”Venäjän taktiikka perustuu siihen, että tykistöllä jauhetaan aukkoja rintamaan, minkä jälkeen panssarit ja jalkaväki seuraavat. Jos se epäonnistuu, sama toistetaan.”
Toimintamalli on historiasta tuttu. ”On hämmästyttävää, kuinka samanlaista tämä on kuin 1940-luvulla.”
Nato-maille johtopäätös on Rengon mukaan selvä: ”Meillä ei ole varaa sellaiseen sotaan.”
Vaihtoehtona on liikkuva sodankäynti, joka perustuu yhteiseen tilannekuvaan ja koordinoituihin reaktioihin. ”Joukoilla pitää olla yhteinen kuva taistelukentästä ja kyky toimia liikkeestä, jopa prikaatitasolla.”
Tätä monitoimialueoperaatiot käytännössä tarkoittavat: sensorit, tulenkäyttö ja liike toimivat yhtenä järjestelmänä. Vaatimus muuttaa myös puolustusteollisuutta.
”Tarvitsemme ajoneuvoja, joissa tilannetietoisuus, yhteydet ja digitaalinen arkkitehtuuri mahdollistavat järjestelmien integroinnin riippumatta käytettävästä viestiyhteydestä”, Renko sanoi.
Arvo syntyy integraatiosta. Ukrainasta voidaan kuitenkin tehdä myös vääriä johtopäätöksiä.
”Jos kopioimme ukrainalaisia ratkaisuja yksi yhteen ymmärtämättä doktriinia, vaarana on, että teemme vääränsuuntaisia päätelmiä”, Renko varoitti.
Esimerkiksi droonien hallitseva asema voi kuvastaa yhtä paljon pakkoa kuin teknologista ylivoimaa. ”Olisiko tehokkaampaa käyttää tykistöä?” hän kysyi. Vastaus riippuu tilanteesta, logistiikasta ja doktriinista.
Tämä jännite kuvaa laajempaa länsimaista puolustuskeskustelua. Sota on kiihdyttänyt innovaatioita, mutta samalla paljastanut teknologialähtöisen ajattelun rajat.
”Tulevaisuuden sodat eivät ole samanlaisia kuin edellinen sota, mutta ne eivät myöskään ole samanlaisia kuin tämä sota”, Renko tiivistää. Tarvitaan joustavuutta ja nopeaa sopeutumiskykyä.
Pelkästään Suomen ympäristön toimintaolosuhteet poikkeavat olennaisesti Ukrainasta. ”Meillä on metsiä, rajoitettu näkyvyys, äärimmäistä kylmyyttä, kosteutta ja neljä selvästi erottuvaa vuodenaikaa”, Renko sanoi.
Teknisten järjestelmien on kestettävä jäätyviä hydrauliikkajärjestelmiä, heikkenevää sensorikykyä ja häiriintynyttä navigointia. ”Jos järjestelmä toimii täällä, se toimii melkein missä tahansa.”
Sota on palauttanut myös konfliktin keston keskeiseksi tekijäksi. ”Vuosia kestävä pitkittynyt konflikti on jälleen mahdollinen”, Renko sanoo.
Tämä siirtää painopistettä hankinnoista ylläpitoon ja kestävyyteen. Teollinen kapasiteetti, logistiikka ja innovaatiokierrot nousevat ratkaisevaan asemaan.
Droonit havainnollistavat muutosta. Ukraina käyttää niitä valtavassa mittakaavassa, ja järjestelmiä kehitetään nopeasti rintamalta tulevan palautteen perusteella. ”Uusi teknologia korvaa itsensä kolmessa kuukaudessa”, Renko toteaa. Taistelukenttä toimii jatkuvana tuotekehityssilmukkana. Suuri käyttömäärä puolestaan rahoittaa kehitystä.
Länsimaisilla puolustusjärjestelmillä on vaikeuksia pysyä samassa tahdissa. Hankintaprosessit ovat hitaita, tuotantomäärät pieniä ja rahoitusmekanismit tukevat usein varhaista innovaatiota ilman kykyä kasvattaa tuotantoa nopeasti.
Se synnyttää rakenteellisen kuilun kehityksen ja käyttöönoton välille. Rengon mukaan vastaus löytyy integraatiosta. ”Kuka integroi järjestelmien järjestelmän osaksi puolustusta?”
Hänen vastauksensa on: vakiintuneet puolustusyritykset, joilla on pääsy turvaluokiteltuihin ympäristöihin ja kyky tuotteistaa innovaatioita. Tähän rooliin Patria asemoi itsensä.
Business Finlandin kanssa kehitetty Patrian eALLIANCE-ekosysteemi heijastaa Rengon kuvaamaa innovaatioajattelua. Se yhdistää startupit, tutkimusorganisaatiot ja teollisuuden vaiheittaiseksi kehityspoluksi.
Varhaisia konsepteja testataan avoimissa ympäristöissä. Toimiviksi osoittautuvat ratkaisut siirretään turvallisiin integraatioympäristöihin.
”Tarvitsemme innovaatiojärjestelmän, jossa voi epäonnistua tai onnistua nopeasti”, Renko pohtii. Malli muistuttaa osittain Yhdysvaltain DARPA:n kaltaisia toimintatapoja, mutta sitä sovelletaan pohjoismaiseen ympäristöön, jossa mittakaava on pienempi.
”Suomen pieni koko voidaan kääntää vahvuudeksi”, Renko toteaa. Ketteryys voi korvata massaa.
Patrian teknologiajohtaja Matti Saarikon mukaan teknologinen oppi on ennen kaikkea maltti ja pitkäjänteisyys. ”Minun tehtäväni on rakentaa tiekarttoja, ei hypettää uusinta teknologiaa”, Saarikko sanoo.
Haasteena on ymmärtää, miksi jokin teknologia nousee esiin ja säilyykö sen merkitys ajan myötä. Ukraina tarjoaa tästä hyvän esimerkin.
”Droonit ovat tehokkaita, mutta ne heijastavat myös rajoitteita”, Saarikko sanoo. Ampumatarvikkeiden ja muiden resurssien niukkuus muokkaa taktisia valintoja.
”Jos heillä olisi rajattomasti ampumatarvikkeita, he voisivat käyttää niitä droonien sijaan.”
Tästä seuraa laajempi periaate: uudet järjestelmät täydentävät vanhoja.
”Ihmisten pitää edelleen liikkua taistelukentällä”, Saarikko toteaa. ”Uskon edelleen, että ne ihmiset ovat siellä.”
Panssaroidut ajoneuvot, lentokoneet ja perinteiset järjestelmät säilyttävät merkityksensä, vaikka niiden roolit muuttuvat.
Liikkuvuus on yksi Ukrainan sodan keskeisistä opetuksista. Harjoitusolosuhteet voivat antaa todellisuudesta liian siistin kuvan.
”Harjoituksissa ajetaan valmistelluilla reiteillä. Sodassa samaa maastoa voidaan käyttää kymmeniä tai satoja kertoja”, Saarikko arvioi.
Maasto kuluu nopeasti. Muta voi muuttua ratkaisevaksi tekijäksi, aivan kuten toisessa maailmansodassa, jolloin Saksan armeijan panssarivaunut ja kuorma-autot juuttuivat itärintaman mutaan. ”Tämä unohtuu helposti.”
Havainto vaikuttaa suoraan tuotekehitykseen. Pehmeässä maastossa liikkumisen kyky, myös telaketjujärjestelmillä kuten Patrian TRACKX-konseptissa, voi muodostua ratkaisevaksi.
Maaston ymmärtäminen puolestaan vaatii dataa. Saarikko nostaa tässä esiin tiedon siviililähteet. Metsätalouden aineistot voivat esimerkiksi tarjota yksityiskohtaista tietoa maaperästä, kosteudesta ja liikkuvuusrajoitteista.
Tällainen tiedon yhdistäminen laajentaa operatiivista tilannekuvaa perinteisten sotilaslähteiden ulkopuolelle. Ukraina vahvistaa myös verkottumisen merkitystä.
”Yhtä ratkaisevaa järjestelmää ei ole”, Saarikko pohtii. ”Vaikutus syntyy yhteen kytketyistä järjestelmistä.”
Tämä vastaa taistelunjohtojärjestelmien kehitystä, jossa useista lähteistä tuleva data yhdistetään yhteiseksi operatiiviseksi tilannekuvaksi. Myös puuttuvat teknologiat kertovat jotain. Miehittämättömistä maajärjestelmistä puhutaan paljon, mutta niiden laajamittainen käyttö on edelleen vähäistä.
”Yksittäisiä esimerkkejä on, mutta laajaa käyttöä ei”, Saarikko muistuttaa. Tämä kertoo sekä teknisistä haasteista että tulevasta mahdollisuudesta.
”Tärkeintä on edetä nopeammin”
Sota muuttaa myös yhteistyön tapoja. Vieraillessaan eALLIANCE-tapahtumassa Tampereella helmikuussa 2026 Andrii Makhnyk lähetti suomalaisille ja muille länsimaisille yrityksille yksinkertaisen viestin: ”Olkaa aktiivisempia, tulkaa Ukrainaan.”
Saksa on jo edennyt pidemmälle rakentamalla järjestelmällisiä yhteistyömalleja ukrainalaisten startupien kanssa. Pohjoismaat ovat vielä ottamassa kiinni etumatkaa. ”Tärkeintä on edetä nopeammin”, Makhnyk arvioi. ”Meillä innovaatiokierrot kestävät kolmesta kuuteen kuukautta.”
Tämän kehityssyklin ulkopuolella rakennettu tuote voi vanhentua jo ennen käyttöönottoa. ”Jos sitä ei ole testattu Ukrainassa, sitä ei ole sovitettu nykyiseen sodankäyntiin.”
Yhteistyö ei Makhnykin mukaan ala rakenteista tai pitkistä neuvotteluista, vaan tekemisestä. ”Tavatkaa, keskustelkaa, testatkaa ja jatkakaa. Tuhansia kokouksia ei tarvita, yksi kokous riittää.”
Ukrainassa toimii yli tuhat puolustusalan startupia. Monet niistä työskentelevät suoraan rintamayksiköiden kanssa. Ne saavat välitöntä palautetta järjestelmien todellisesta taistelukäytöstä tavalla, jota rauhan ajan testiympäristö ei pysty jäljittelemään.
Länsimaiset yritykset puolestaan tuovat integraatiokyvyn, sertifioinnin ja pääsyn laajemmille markkinoille. ”Se on win-win-tilanne”, Makhnyk toteaa.
Saksan varhainen liikkeellelähtö on jo synnyttänyt toimivan kehityspolun ukrainalaisen innovaation ja länsimaisten puolustusrakenteiden välille. Suomi rakentaa nyt vastaavaa toimintamallia muun muassa eALLIANCE:n kautta Business Finlandin ja Patrian kaltaisten teollisten toimijoiden tukemana.
”Näemme jään murtuvan hitaasti”, Makhnyk sanoo. Aikaa ei mitata budjettikausissa tai ohjelmissa, vaan seurauksissa. Viivyttelyllä on välitön hinta: ”Mitä enemmän epäröimme, sitä enemmän ihmisiä kuolee.”