Tulosta
Kaksi vuotta on kulunut Krimin niemimaan laittomasta liittämisestä Venäjään. Operaatio oli ohi kahdessa viikossa ja sen jälkeen sotatoimet alkoivat Itä-Ukrainassa. Euroopassa on jälleen sota, jonka edellinen näytös nähtiin osana Venäjän toimintaa Georgiassa elokuussa 2008.
150316, Terhi Hakala

Artikkelin kirjoittaja Terhi Hakala on ulkoasiainministeriön Itäosaston päällikkö.

EU, Yhdysvallat ja monet muut läntiset maat reagoivat nopeasti asettamalla Venäjälle pakotteita.

Ensivaiheessa asetettiin keskeisesti Ukrainan osalta päätöksentekoon osallistuneita henkilöitä matkustuskieltoon. Heinäkuussa 2014 Ukrainan ilmatilassa tapahtuneen malesialaiskoneen alas ampumisen jälkeen käyttöön otettiin myös sektorikohtaiset taloudelliset pakotteet. Ensimmäisten joukossa niihin sisällytettiin myös aseiden ja kaksikäyttötuotteiden kauppa sekä sotateollisuudessa toimivien yritysten pääsy rahoitusmarkkinoille. Listalle joutui niin ikään öljyala ja tiettyjen arktisissa, syvävesi- tai liuskeöljyprojekteissa käytettävät tuotteet kuten myös niihin liittyvä tekninen apu, välityspalvelut ja rahoitus. Venäjä vastasi laatimalla omia ”mustia listojaan” maahantulokieltoon asetettavista henkilöistä ja kieltämällä länsimaisten elintarvikkeiden tuontia.

Jatkuvasti eri tahoilla pohditaan, mitä hyötyä pakotteista on ja eivätkö ne osu lähinnä niitä asettaneiden omaan nilkkaan? Ja millainen vaikutus niillä ylipäätään on ollut Ukrainan konfliktin selvittelyyn? Etenkin pakotteiden vastustajat vähättelevät niiden vaikuttavuutta. Venäjän itsensä mukaan niillä ei ole kummempaa vaikutusta. Muutama kuukausi sitten Moskova silti asetti näyttävästi pakotteita Turkille vastatoimena hävittäjänsä alas ampumiselle.

Kieltämättä pakotteiden taloudellisia vaikutuksia on vaikea laskea tarkasti, mikäli ei tarkastele kapeasti yksittäistä sektoria. Lisäksi kokonaisarvioon tulisi talouden kasvulukujen lisäksi ottaa myös mahdollisesti Venäjälle tekemättä jääneet investoinnit. Viime vuosina EU-alueen kaupankäynnin volyymi Venäjän kanssa on keskimäärin pudonnut noin kolmanneksella. Siihen pääasiallisena syynä on kuitenkin jo ennen Ukrainan kriisiä alkanut Venäjän talouden syvä taantuma rakenteellisten ongelmien ja sittemmin tapahtuneen öljyn hinnan laskemisen vuoksi. Talouteen kohdistuvat pakotteet vaikuttavat aina viiveellä ja tässä vaiheessa ne tuntuvatkin selkeämmin pankki- ja rahoitussektorilla.

Eurooppalaisen asevientikiellon näkyvin päätös on ollut Ranskan peruma kahden Mistral -luokan taistelualuksen toimitus Venäjälle. Moni muu kauppa on jäänyt odottamaan parempia aikoja ottaen huomioon Venäjän armeijan laajat uudistamissuunnitelmat. Sotateollisuuden kehittämiseen tarvittaisiin myös länsiteknologiaa. Suomen osalta talouspakotteiden suorat kokonaisvaikutukset ovat pysyneet rajallisina. Vaikutukset yksittäisiin yrityksiin voivat kuitenkin olla huomattavia. Suomen puolustustarvikekauppa Venäjän kanssa on niin vähäistä, että pakotteiden vaikutus on ollut pieni. Sama pätee sotilaalliseen tai puolisotilaallisen käyttöön tarkoitettuihin kaksikäyttötuotteisiin. Sen sijaan Venäjän vastatoimilla on merkittävä vaikutus Suomen elintarvikesektorille – erityisesti meijeriteollisuuteen. Pakotteiden merkitys on kuitenkin laajalti ymmärretty suomalaisessa liike-elämässä. Idänkaupan suuret riskit realisoituvat tunnetusti aika ajoin.

Pakotteiden merkitys onkin aina ensisijaisesti poliittinen. Venäjä on rikkonut kansanvälisiä pelisääntöjä tunkeutumalla Ukrainaan ja liittämällä Krimin itseensä. Pakotteilla pyritään vaikuttamaan Venäjän toimintaan ratkaisun löytämiseksi. EU:n yhtenäinen linja on pitänyt myös muiden maiden seuratessa esimerkkiä. Kokonaiskuvassa Syyrian tilanne, pakolaisaalto ja EU:n sisäiset ongelmat tuovat tietenkin omat haasteensa tuleviin pakoteratkaisuihin. Ukrainaan halutaan rakentaa rauha ja maata pyritään auttamaan jaloilleen. Pitävän tulitauon puuttuminen tai Ukrainan sisäisten reformien hitaus ei tarkoita, etteivät pakotteet purisi tai että ne olisi lähiaikoina poistettava. Pakotepäätöksiin kirjattu perustelu on edelleen voimassa.