Tulosta
Patrian koordinoima Suomen merivoimien Rauma-luokan ohjusveneiden peruskorjaus kantaa alusten suorituskyvyn 2020-luvulle asti. Muutos 80-luvun lopun järjestelmien teknologiasta tähän päivään on huima.

Ohjusvene-46
Rauma-luokan ohjusveneiden päivitetty taistelukeskus on kuin aluksen aivot. Eri osajärjestelmistä virtaavat tiedot muodostavat tarkan tilannekuvan koko ympäröivästä maailmasta: merenkulku-, valvonta- ja tulenjohtotutka sekä videojärjestelmä havainnoivat aluksen ympäristöä ja sisätiloja. Korvien lailla vedenalaista äänimaailmaa kuunteleva syvyytettävä kaikumittain voidaan laskea lähes 200 metrin syvyyteen. Kaikumittaimella voidaan etsiä ja paikantaa vedenalaisia kohteita. Kun on aika toimia, käskyt lähtevät taistelunjohtokeskuksesta.

Suomen merivoimien Rauma-luokan ohjusveneissä – Rauma, Raahe, Porvoo ja Naantali – on Merivoimien tärkein vedenalainen suorituskyky. Ne ovat kevyitä ja syväykseltään erittäin matalia aluksia, jotka on tarkoitettu vaativiin saaristo-olosuhteisiin. Vaikka matala syväys ei kovassa merenkäynnissä olekaan miehistölle miellyttävin ominaisuus, se ei vaikuta alusten merikelpoisuuteen. Ne kallistelevat myrskyssä sivuaallokossa normaalisti jopa 35 astetta. Vaikka alus jostain poikkeuksellisesta syystä kaatuisi, se ponnahtaa pystyyn. Alusten sisällä heilahduksiin on varauduttu; kaide tai kahva on aina käden ulottuvilla.

Viimeisen parin vuoden aikana Rauma-luokan alukset peruskorjattiin ja niiden järjestelmiä uusittiin sekä päivitettiin. Kokonaisvastuun projektin koordinoinnista ja aikatauluista kantoi Patrian Systems-liiketoiminta.

 Keveys on reunaehto

– Tämän kaltaisten sota-alusten elinikä on noin 30–35 vuotta, ja Rauma-luokan alukset olivat jo ylittäneet tuon eliniän puolivälin. Elinkaaren aikana vaaditaan yksi peruskorjaus muun muassa siksi, että laitteet vanhenevat, eikä 20 vuotta sitten tehtyihin järjestelmiin ole enää saatavilla varaosia, selittää koko peruskorjauksen hankepäällikkö, komentajakapteeni Sami Rauhanummi.

Suurin peruskorjauksessa tehty kompromissi liittyy aktiiviseen ilmapuolustukseen, joka hoidetaan jatkossa yhdellä tykillä, kun vanhentuneista ilmatorjuntaohjuksista luovuttiin. Lisäksi aluksiin hankittiin harhamaaliheittimet, jotka harhauttavat tutka- ja lämpömaalihakuisia ohjuksia heittämällä soihtuja tai metallisilppua. Myös vedenalaiseen valvontaan tarvittavat ominaisuudet kohenivat modernien kaikumittainten myötä. Rauma-luokan ohjusveneissä keveys on reunaehto.

– Saaristossa olosuhteet ovat hyvin haastavat, mutta tämän kokoisella aluksella ei voida käyttää kovin isoja laitteita. Näiden kaikumittainten suorituskyky on kuitenkin parasta mitä maailmasta saa. Olemme Patrian kanssa jo testanneet kaikumittaimen suorituskykyä kauko-ohjattavalla sukellusveneentorjuntamaalilla, Rauhanummi kertoo.

Kolmivaiheiset testit

Ohjusvene-205

Rauma-luokan ohjusveneiden peruskorjauksen hankepäällikkö, komentajakapteeni Sami Rauhanummi (oik.) ja hankkeen järjestelmäteknisestä puolesta vastannut insinöörikapteeniluutnantti Harri Koskela (vas.) ohjusveneen kannella.

Viimeinen aluksista luovutettiin Merivoimille loppuvuodesta 2013. Sitä ennen jokainen niistä kävi läpi yhteensä noin puolentoista kuukauden mittaisen kattavan vastaanottotestauksen.

– Viimeiseen testivaiheeseen sisältyy yleensä sekä pinta- että ilma-ammuntoja, joilla varmistetaan, että koko toimintoketju maalin havaitsemisesta sen torjuntaan toimii. Merikokeet tehdään lähivesillä ja merivoimien ampuma-alueilla. Vastaanottokokeilla pyritään osaltaan varmistamaan, että lopputuote on asetettujen vaatimusten mukainen, kertoo hankkeen järjestelmäteknisestä puolesta vastannut insinöörikapteeniluutnantti Harri Koskela.

Alusten loppukäyttäjät eli Merivoimien 6. Ohjuslaivueen henkilöstö oli vahvasti mukana järjestelmien ja käyttöliittymien suunnittelussa, työnvalvonnassa ja vastaanottokokeissa. Merivoimille loppukäyttäjien osallisuus projektissa on oletusarvo, sillä juuri heillä on vahva asiantuntijuus alalla. Peruskorjauksessa vanhaan asiaan yhdistyy paljon uutta.

– Se on myös resurssiasia; ei Merivoimissa ole parempia tekijöitä näihin tehtäviin, ja toisaalta näin loppukäyttäjät pääsevät vaikuttamaan omiin työkaluihinsa, Koskela lisää.

Kirjava paletti

Avaimet käteen -periaatteella tehdyn projektin onnistumisesta kertoo se, että kokonaisaikataulu ja -budjetti toteutuivat alkuperäisen suunnitelman mukaan. Hankkeen työllistävä vaikutus oli noin 150 henkilötyövuotta, josta suuri osa tehtiin Suomessa ja lopuista vastasivat ruotsalaiset ja norjalaiset toimijat.

Järjestelmäinsinööri Jarno Nieminen Patrialta vastasi taistelujärjestelmän integroinnista aluksille.

– Haastavinta projektissa on ollut nimenomaan eri osakokonaisuuksien ja aikataulujen koordinointi. Monessa eri yrityksessä tapahtui asioita yhtä aikaa, ja jos jonkin osan toimitusaikataulu muuttui, se vaikutti koko palettiin. Matkapäiviä kertyi runsaasti projektin aikana.

– Meillä on hyvin määritellyt prosessit ja niitä myös noudatetaan. Tässä projektissa sovelsimme järjestelmäosaamista poikkeuksellisen laajasti aina telakkatyöhön ja laivan peruskorjaukseenkin asti. Monen patrialaisen taustalta löytyy myös merialan kokemusta: Tampereen yksikköön moni on tullut entisestä Hollmingin telakan yksiköstä, joka teki muun muassa tutkimuslaivoja Neuvostoliitolle, Nieminen sanoo.

Valttina järjestelmällisyys

Myös asiakkaan taholta Patrian prosessien korkea taso saa kiitosta.

– Asioita on viety eteenpäin todella järjestelmällisesti. Se, miten töitä otetaan vastaan, on ollut selkeää molemmille osapuolille. Tämä on Patrian vahvuus, Rauhanummi ja Koskela vahvistavat.

Merivoimien ja Patrian yhteistyö oli avointa. Useissa kokouksissa kaikki osapuolet olivat läsnä, ja asiakkaalla oli osallistumisoikeus myös palavereissa, joissa heidän läsnäoloaan ei suoranaisesti tarvittukaan. Osaltaan projektin etenemistä sujuvoitti sekin, että mukana oli muita Merivoimille tuttuja toimijoita, kuten taistelunjohtojärjestelmän toimittanut Saab ja kaikumittaimen toimittanut Kongsberg Maritime.

Myös laiva-alan asiantuntijana projektissa toiminut Ilkka Jaakkola Patrialta kiittelee mutkatonta yhteispeliä.

– Jos asiakkaalla on ollut jotain huomauttamista, he ovat kertoneet meille siitä suoraan ja asia on voitu hoitaa heti kuntoon. Merivoimat on kohtuullisen pieni Puolustusvoimien organisaatio, ja siitäkin johtuen yhteistyö heidän kanssaan on joustavaa. Merimies on eri mies; vaativa mutta joustava, Jaakkola sanailee.

Ohjusvene-385

Telakka harppoi isoja askeleita

Hankkeen korkeat laatu- ja turvallisuusvaatimukset kattoivat myös alihankkijaverkoston. Laivateknisen peruskorjauksen hoitanut teijolainen telakka Western Shipyards lunasti odotukset.

– Tämä oli meille erittäin merkittävä projekti, jonka aikana kehityimme paljon yrityksenä. Muun muassa telakka-alueen turvallisuusasiat laitettiin kerralla aukottomaan kuntoon Merivoimien vaatimusten mukaan. Kameravalvonnan ohella alueellamme on nyt esimerkiksi lasertutkat, jotka havaitsevat heti mahdolliset tunkeilijat. Väittäisin, että olemme sillä saralla nyt yksi Suomen parhaista telakoista, sanoo Western Shipyardsin toimitusjohtaja Pekka Niinistö.

Projektiin kuuluneet laivatekniset peruskorjaustyöt olivat Western Shipyardsille tuttua kauraa. Poikkeuksellista oli se, että telakan tiloissa toimi projektin alaisuudessa lukuisia eri toimijoita, jotka eivät olleet telakkaan sopimussuhteessa. Telakan näkökulmasta projektin haasteellisin vaihe oli laivan vanhan rungon korjaus, jossa tarkastus- ja hitsausvaatimukset olivat erittäin korkeat. Toteutus kuitenkin sujui hyvin, koska vaativaan työhön oli varauduttu huolella. Telakalle projektista karttui oppia myös projektinhallinnasta ja dokumentaatiosta, jota korjaushankkeen aikana tehtiin paljon.

– Vaativa asiakas – tässä tapauksessa sitä olivat sekä Patria että Merivoimat – on ehdottomasti hyvä asia. Toimittajalle on kasvun paikka, kun asiakas on ammattitaitoinen ja tietää, mitä vaatii. Me otimme merkittäviä kehitysaskeleita näiden kolmen vuoden aikana, Niinistö kiittelee.

 

Artikkeli on julkaistu Patria-lehdessä toukokuussa 2014